Etanan paluu / The return of the slug

Terkkuja jostakin. Tässä välissä olen juossut maratonin, asentanut uuden keittiön ja sitä ja tätä ja nyt palajan, hitaampana ja läskimpänä kuin koskaan! Tähän plokiin liittyy hetkeksi aikaa Jenni (nimeä ei muutettu). Moi Jenni
J: moi
E: Miten menee?
J: hitaasti
E:Miksi?
J:sain ripulioksennuspaniikin Haugesundin Ironman 70.3-kisoista
E:Ai niin, minäkin olen menossa sinne. Kenen hullun idea sekin oikein oli?
J:Minun

Tällä sekopääareenalla voitte seurata terisetanoiden edesottamuksia Norskienkeikalta. Etanoiden perusperiaatteisiin kuuluu: EI treenata, jotta voimme olla ihailtavana kauemmin itse areenalla. Näytetään upeilta. Aina. Luonnonkauniina, niinkuin lehmä. Pysykää kanavalla...

***************************************************************************

Greetings from somewhere! Meanwhile I've ran a marathon, installed a new kitchen and this and that. Now I'm back, slower and fatter than EVER! For a moment, Jenni (name not changed) will join this blog
E: Hello Jenni
J: Hello
E: How's it going?
J: slow
E: why?
J:I got diarrheavomitpanic about Haugesund Ironman 70.3 race
E: Ah, right. I'm going there too. Whose mad idea was that?
J:Mine

In this madhouse you can follow ironslugs' adventures from Norway. The slug principles include: No training, leaves more time for the race itself and to look gorgeous for longer. Stay good looking. Always. Well, for us it's kinda easy, natural beauty, you know, lika cows have... Stay tuned.

Roppa antaa ja roppa ottaa / Body gives and takes

Tammikuu meni pienesä flunssanpoikasessa, en ollut oikein sairas mutten oikeastaan tervekään. Tein työkeikkaa pohjanmaalle, treeni kulki välillä ja sitten taas ei. Takkuista menoa, kunnes. Pari päivää treenasin oiken napakasti, maanantaina tuli hyvä juooksutreeni kauniissa säässä ja mieli korkealla, tiistaina 2h kuntopyörällä ja keskiviikkona nousi 40 asteen kuume. Voi lutuna. Siinäpä ei auttanu kun tutista täydessä varustuksessa, pipo päässä, hanskat kädessä,sormet tunnottomina. Sen olisin vielä kestänyt, mutta en sitä päänsärkyä, joka olis parhaiten lähtenyt giljotiinilla. Eikun itselääkintää ja seuraavat 4-5 päivää verioksennus ja -ripuli.

 Menin lääkäriin, remittoi sairaalaan, jossa aloin diapamin ja tramadolin jälkeen viihtyä. Hoitivat migreeninä kuukauden kestäneiden päänsärkyjen jälkeen. Ei tämmöistä kuitenkaan siellä pidetä, paiskasivat yötä vasten kotiin ja hyvä niin, jollakin (ehkä minulla) olisi kuitenkin ollu MRSA (kas kun eivät kysyneet työskentelenkö sikojen parissa, ei näille tullut mieleen).

 Toista viikkoa siitä nyt on, pääni on muuttunut biomassalaitokseksi ja kroppa on kaikkea muuta kun jäntevä triathlonistin keho. Näköjään roppa ottaa aikansa parantua, sillävälin eiku niistämisiin! NIISK!!

******************************************'

January went in a tiny cold, I wasn't really well nor ill. I was doing work gigs to Ostrobothnia, other times traininw went well, then it didn't. Stiff gait, I'd say until... A couple of dayswent well, monday I had a good run, tuesday 2hrs on an indoor bike and wednesday 40C fever, and shivering under plenty of blankets. How sweet. That I could have handled, but not the headache to which guillotine would have helped. So, this was followed by bloody vomit and -diarrhea for the next 4-5 days.

To see a doc then, she put me to a hospital, that started to be confy after tramadol and diazepam. They treated the whole thing as a migraine (nobody did ask if I worked with pigs, so much for taking cover from MRSA). They threw me out to the night anyway.

Second week with the major kick now, my head is turning into a miomass factory and body wants to go to sleep, not run. I feel everything else than a triathlete now, blagh. Catch you later sneezing!

Viikinkietanat / The viking slugs

Otan tässä nyt oikeuden omiin tahmaisiin tassuihini kertoilla vähän aikeista. Ja myös muiden aikeista. Kuten lienen jo maininnut, on yksi suunnitelma vuodelle 2014 tämä:

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/haugesund.aspx#axzz2qIdwdoSA

En kuitenkaan ole menossa sinne yksin, vaan kaverin kanssa. Hän keksi tiimillemme nimen viikinkietanat. Emme ole pelastamassa Itämerta, ilmakehää, kehitysmaita, Suomea, Greenpeacea tai muutakaan, vaan lähinnä oman perseemme suosta, johon sen laitoimme. Jatkossa ehkä seuraa päivityksiä ym. multimediaspektaakkeleita myös viikinkietanoilta. Pysykää kanavalla. Toistaiseksi toinen yksii ja toinen ontuu.


******************************************************************

I'm taking right to my own sticky paws to tell you about 2014 plans. And someone else's plans too. As I probably have mentioned, I've messed around with this:

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/haugesund.aspx#axzz2qIdwdoSA

and if you look closely to the paricipant list, you see someone from finland in F30-34. But I'm not going alone but with a friend instead. She got the idea of the name for our team, viking slugs. Our mission is not to save the Baltic sea, atmosphere, Africa, Greenpeace, Finland, economic depression but our own fat bums from the mess it's in. There shall be mind-blowing multimediaspetacle-updates from viking slugs. Stay tuned. So far so good, the other one is coughing and the other one is limbing

Vuoden 2013 tilinpäätös / What have I done 2013

Nähtävästi näihin pitää laittaa vuoden urheilut niinku summana. Tässä tulee kotletin vuosi 2013 paketissa:

Juoksu: Kyllä, jos sitä voi juoksuksi kutsua
Pyöräily: Luulisin, että pyöräilin
Uinti: Melko varma, voi muuttua hovissa
Lisäksi taisin käydä hiihtämässä.

Ei mulla muuta

********************************************************

Apparently these blogs require summing of the previous year's athletic performances, here comes:

Running: yes, if you can call it running
Cycling: I think so
Swimming: Pretty sure, can change in higher court
Plus I think I went skiing

That's about it

melankolistelua - melancholy

Treenit jatkuvat ja se on hyvä. Tämä talvi ja mielestäni jo toista vuotta kestävä pimeys vievät voimat. Treeniä pukkaa, maratooni lähestyy ja minua pelottaa. Olotila ei nyt ole ollenkaan semmoinen kuin mistä minut pikkujouluissa palkittiin suunto bambilla. Eilen oli vuorossa ihan vain 45 min kevyt hölkkä, hölkkäsin tuttuakin tutumpaa tietä, piti ottaa ylimääräinen mutka matkaan kun lenkistä meinasi tulla alamittainen vaikk loppujen lopuksi ylitöiksihän se meni. Pysäytin bambin ja jatkoin kävellen. Samaa polkua olen tallannut miljoona kertaa, aiemmin koiran kanssa. Sekin ressukka, maannut maan mullissa jo vuodesta 2006. Seinäjoki, paikka joka on hyvin paljon sama, mutta kasvukeskuksena muuttuu koko ajan. En enää tiedä olenko turistina Seinäjoella vai Helsingissä. Silti yritän treenata, väsyneenä sykkeet pomppien mihin sattuu.

******************************************

Training contunes and that is good. This winter and in my opinion darkness lasting for second year now, is taking its toll and my strength. Marathon is approaching and I'm terrified. I feel nothing like that happy wannabe-triathlete that got suunto bambi from my great mates. Yesterday I managed to do 45 min reco jog, had to take a detour in order the jog not ending up too soon, ended up in a longer path. Stopped suunto somewhere in 45 mins and continued walking. Those paths I know so well, been strolling them a million times with my passed dog. Poor thing, has been lying in the groud since 2006. Now in Seinäjoki, growing center that I know but don't know. I'm not sure if I'm a tourist in Seinäjoki or Helsinki anymore. Still trying to train, hr bouncing like crazy.

Joulutreeni - the christmas training

Siihen aikaan antoi koutsi käskyn, että kaikkien atleettien oli lenkillä käytävä. Tämä treeniviikko oli kahdeksas ja tapahtui Niinistön ollessa Suomen käskynhaltijana. Kaikki menivät urheilemaan, kukin omalla tavallaan.  

Niin myös Elina lähti Helsingistä, Uudenmaan kaupungista ja meni tasamaan leiriä varten Seinäjoelle, Etelä-pohjanmaalle, sillä hän kuului häjyjen sukuun. Hän lähti sinne yhdessä suunto ambitin kanssa, joka reiksteröisi kaiken. Heidän siellä ollessaan, tuli sprinttien aika ja hän sprinttasi 10 kertaa, meni kotiin syömään, koska hän oli nälkäinen ja lähisikalan siat oli jo lahdattu.

Sillä seudulla oli vanhemmat sisällä lepäilemässä. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Elina ja hienhaju ympäröi heidät. Pelko valtasi vanhemmat, mutta Elina sanoi heille ”älkää peljätkö, pyykkikoneesa on pikaohjelma.” Ja samalla hetkellä hienhaju Elinan ympärillä voimistui ja vanhemmat huokaisivat ”onneksi on suihku ja pyykkikone”.

Kun Elina oli mennyt suihkuun, vanhemmat huokaisivat helpotuksesta ja riisuivat kaasunaamarinsa. Mutta Elina kätki kaiken treeninsä ambitiin ja tutkiskeli sitä. Koutsi huokaisi helpotuksesta, koska kaikki oli juuri niin kuin hän oli käskenyt. 

********************************************************************

Tasasella - flat sprints

 *******************************************************************

In those days Coach issued a decree that all athletes should do exercise. This was the eight week of training that took place while Niinistö was the president of Finland. And all athletes went to their own excercises.

So Elina also went up from the town of Helsinki in Uusimaa to Etelä-Pohjanmaa to Seinäjoki because she belonged to the house and line of ostrobothnian knifefighters. She went there with her Suunto ambit that should all register. While they were there, the time came for the sprints and she gave her all to them. She went home, because she was hungry and because all the pigs in the piggery nearby were already slaughtered.

And there were parents living in the house nearby. Elina appeared to them, and the scent of sweat surrounded them, and they were terrified. But Elina said to them, “Do not be afraid. There is a good washing machine here with a quick program” Suddenly the smell around Elina strengthened and parents praised saying “thankfully there is shower and the washing machine”

 When Elina had gone to shower, the parents sighed for relief and took off their gas masks.

But Elina treasured up all these things in her Suunto Ambit.
The coach glorified and praised for all the things he had heard and seen, which were just as he had told.