Treenit jatkuvat ja se on hyvä. Tämä talvi ja mielestäni jo toista vuotta kestävä pimeys vievät voimat. Treeniä pukkaa, maratooni lähestyy ja minua pelottaa. Olotila ei nyt ole ollenkaan semmoinen kuin mistä minut pikkujouluissa palkittiin suunto bambilla. Eilen oli vuorossa ihan vain 45 min kevyt hölkkä, hölkkäsin tuttuakin tutumpaa tietä, piti ottaa ylimääräinen mutka matkaan kun lenkistä meinasi tulla alamittainen vaikk loppujen lopuksi ylitöiksihän se meni. Pysäytin bambin ja jatkoin kävellen. Samaa polkua olen tallannut miljoona kertaa, aiemmin koiran kanssa. Sekin ressukka, maannut maan mullissa jo vuodesta 2006. Seinäjoki, paikka joka on hyvin paljon sama, mutta kasvukeskuksena muuttuu koko ajan. En enää tiedä olenko turistina Seinäjoella vai Helsingissä. Silti yritän treenata, väsyneenä sykkeet pomppien mihin sattuu.
******************************************
Training contunes and that is good. This winter and in my opinion darkness lasting for second year now, is taking its toll and my strength. Marathon is approaching and I'm terrified. I feel nothing like that happy wannabe-triathlete that got suunto bambi from my great mates. Yesterday I managed to do 45 min reco jog, had to take a detour in order the jog not ending up too soon, ended up in a longer path. Stopped suunto somewhere in 45 mins and continued walking. Those paths I know so well, been strolling them a million times with my passed dog. Poor thing, has been lying in the groud since 2006. Now in Seinäjoki, growing center that I know but don't know. I'm not sure if I'm a tourist in Seinäjoki or Helsinki anymore. Still trying to train, hr bouncing like crazy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti