maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kotona / Home

Etana pääsi kuin pääsikin ryömimään kotikoloonsa... Ja sairastui välittömästi.  Ääni taisi kyllä lähteä jo laivassa Helsingin satamassa ja siitä mentiinkin sitten huimaa vauhtia alaspäin. Kähisin päivätölkulla, olin uudessa työpaikassakin pari vuoroa ja kähisin asiakkaille, viikonloppuna luulin jo, että olo helpottaa mutta olin väärässä. Maanantaina (Suomeen paluu tapahtui siis edellisenä keskiviikkona) kroppa päätti aloittaa bulimian, illemmalla korvaa alkoi särkeä niin maan vimmatusti ja eikun lääkäriin tiistaina. En tiedä, onko hyvä vai huono asia, kun valitat vasenta korvaa, lääkäri tutkii ensin myös oikean ja sanoo OHO. Mahtava tulehdus. Molemmissa korvissa. Ja kurkussa. Ja nenässä. Kotiin antibiootit, korvatipat, inhalaattori ja nenäsuihke. Ja kassillinen ibuprofeenia. Ei oikein urheilu maita, eikä mikään muukaan (paitsi ruoka, aina) eikä mistään tahdo tulla mitään. Vaivuin synkkyyteen. Energiat oli nollilla, mutta silti jaksoin hengittää päivästä päivään. Actionia kai sekin.
 Nyt pikkuhiljaa alan toipua, kävin kyykkimässä mansikkamaalla ja tänään kävelylläkin. Mansikkamaalta tuli tuliaisina paitsi melkein 10 kg mansikoita, nii myös armoton jumitus takareisiin. Eiköpä ne siitä anna periksi. Onneksi ei ole ihan heti mitään hurjia kisoja tulossa, toivun mielelläni kunnolla ensin. Tekisi mieli uimaan, mutta en ihan viitsi näiden tulehtuneiden korvien kanssa. Hölkälle alan kunhan kävely ei enää kipeytä kurkkua. Hiljaa hyvä tulee...

***************************************************************************

The slug managed to crawl back to her home cave... And fell ill immediately. Voice was gone at the Helsinki harbout and was gone for days and from there the downward spiral begun. I had a new part-time job and I was almost whispering to the clients. During weekend (we arrived to Finland the previous wednesday) I thought I was better, but monday my body decided it's time for some bulimia. Later that day my left ear was killing me and tuesday I got appointment with a doc. I'm not sure if it's good or bad, when the primary complaint is left ear and when doc checked the right ear too, he said OOOH. So, bilateral otitis, laryngitis, possible sinusistis, cough, and completely stuck. So, home with me went a packet of antibiotics, nasal spray, inhaler, ear drops and pain killers. Nothing was fun anymore, had taste for nothing (except food). Was pretty miserable. No energy, breathing days in and out was enough action for me.
Slowly getting better, went squatting at strawberry fields (hamstrings are complaining about that) and today I went for a walk. Luckily there's no racer on the way since I'd like to recover properly now. Swimming would be nice, but not with these ears. Will get on with jogging once my thtoar doesn't ache after walking. Getting there...

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Rapsaa / Race report

video
Se oli yks keskiviikko, kun etanat otti suunnan kohti Norskilandiaa... Nojoo, lyhestä virsi kaunis, lautalla Tukholmaan, ajoa Ruotsin ja Norjan läpi ja lopulta päädyimme Haugesundiin. Päivä oli perjantai. Lauantaina olikin jo aika käydä ilmoittautumassa (klo 10 paikassa x) ja kisainfossa (klo 10:15, paikassa y, tämä pätkä sisältää rynnimistä). Info oli oikein hyvä ja hyödyllinen ja sitten pääsimmekin törsäämään rahaa expoalueelle.

Lauantai kuluikin sitten valmistautumisen merkeissä, pyörät piti viedä vaihtoalueelle (urheilukentällä, kiva, pidin siitä), vaihtopussukat naulakoihin ja sitten tietty piti tarkastaa n. ziljoona kertaa, että kaikki on mukana, pyörä yhtenä kappaleena jne. Kaikki vaikutti olevan ok. Elsa rukka näytti kyllä vähän piparkakkumuotilta superpyörien joukossa, mutta jäi kiltisti odottamaan telineelle. Päätimme vielä kiertää autolla järven ja käydä uimassa. Hyvä idea.

Kisa-aamu ei tuntunut valkenevan ollenkaan. Hotellin aamiaisella ihmettelimme sitä, kuinka paljon hotellivieraana on hoikkia ja urheilullisia ihmisiä ja kuinka paljon he syövät. Heh, melkein koin kuuluvani joukkoon. Kisapaikalla odotti yllätys: järveen ei päässytkään verryttelemään ennen starttia! Onneksi kävimme edellisenä päivänä!!

Startti tapahtui ja akkalauma molskahti järveen. Pysyin melkein ilmaiseksi joukon mukana melko pitkään, otin peesiä niin paljon kuin sitä tuli ja koko homma meni ekaan kurviin ihan rattoisasti, kurvin jälkeen rallattelin kuin millä tahansa sunnuntaiuinnilla. Toisen kurvin jälkeen jälkeemme lähteneiden miesten eka aalto ui ylitseni. Eksyin pahasti kurssista ja rytmistä ja räpiköin jonkin aikaa ihmetellen ttä missä HIIVATISSA se seuraava kurvi oikein on. Suunta löytyi, pääsin toisen kurvin ja toinen lauma ukkoja ui ylitseni. Ennen rannalle huuhtoutumista törmäsin naiskisailijaan ja uin hänen ylitseen. Rantauduin mieslauman mukana ja rampilla kurkkasin kellooni, 45min, ei paha (minulle) Virallinen uintiaika oli vähän yli 46 min, mutta en osaa sanoa missä ajanotto sijaitsi. 

Ei ku T ykköseen. Taapersin rauhassa vedestä ja annoin pään selvittää missä se maa ja taivas nyt oikein olivatkaan. Kun ne löytyivät, otin pari juoksuaskelta. T ykkösessä törmäsin välittömästi yli-innokkaaseen helpperiin, joka alkoi tunkea uintikamojani vaihtopussiin. Olin aika hölmistynyt, mutta juoksin vielä kiltisti vaihtoteltan läpi ja pyörälle. Elsa odotteli jo ihan intopinkeenä.

Pyöräily alkoi loivaan ylämäkeen ja neuroottisena takarenkaasta jarrutin vielä ja tarkastin että SIINÄ ON ILMAA. Taisin aiheuttaa kohtalaisen vaaratilanteen, mutta oli siinä ilmaa. Eteenpäin mars. Pyöräreitin piti olla "tasainen" (aijaa) ja mukava. Koin epämiellyttäviä hetkiä ainakin ekat 20 km kun ukkeleita sujahteli ohi ihan yhtenään. Osa kyllä melkein kiilasi etupyöräni. Hitto! Osa huminaveikoista ( siis ne, joiden pyörästä kuuluu whum whum whum kun ne kiitävät ohi) aiheuttivat huvittavan kaium kukkuloiden seinämistä :D.  50 kilsaan asti seurailin naista, joka pyöräili ihan rauhallisesti, sitten sujahdin ohi. Koko matkan oli  ylämäkialamäkiylämäkialamäkiylämäkialamäki-mutkamutkamutkamutka. Elina-etana oli kyllä kaukana mukavuusalueelta. Maisemat olivat kyllä kauniita, muuta ei voi sanoa, mutta kirkkaalla ilmalla olisi varmasti ollut vielä upeampaa.

Selkään oli alkanut sattua pyöräilyssä ja olin jo aika kypsä koko touhuun, eikä T2 tullut yhtään liian aikaisin. Intopinkee helpperi iski jälleen iholle ja kun laskin kypärän, hanskat ja lasit penkille, ne sujahtivat jo vaihtopussiin. Hyvä että sain rauhassa vaihtaa sukat (onneksi oli vaihtosukat, ajossa sukat olivat kastuneet ihan litimäriksi) ja eiku menox. Ilma alkoi kirkastua ja haparoin aurinkolipan päältä laseja. Ne olivat jo sujahtaneet vaihtokassiin!! Ärh! Välillä otti silmiin oikein kunnolla, mutta lyllersin eteenpäin. Ekalla juoksukierroksella törmäsin Jenniin ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset, Jennilla oli ollut ikäviä tilanteita pyöräilyssä ja hän oli tyytyväinen että minä olin elossa. Mikäs pahan tappais, lähdin hakemaan ekaa kieerosrannerengasta. Eka kierros meni lievissä tuskissa, toisella kierroksella ruuansulatus- ja hengityselimistö olivat vahvasti sitä mieltiä, että komentokeskuksella ei ole ihan kaikki muumit laaksossa ja geelit alkoivat oksettaa ja aloin yskiä. Pientä kurkkukipuilua oli ollut jo pari viikkoa (huomautuksena tähän, päivä kisan jälkeen olinkin jo ihan käheä). Karvaisesti harmitti, kun jäin suustani kiinni norjalaisnaisen kanssa, jolla oli myös vatsaongelmia ja hän käveli. Lopulta hän pyyhkäisi juoksemaan kuin tuulispää ja Elli-etana jäi kun nalli kalliolle. Kyllä siinä sai laitaa vähän tahdonvoimaa peliin, mutta maaliin tulin! 10 min edelisvuoden Joroisten kisasta nopeammassa ajassa. Ja ei, kyse ei ollut hyvästä pyöräilystä (n. 2 min nopeampi kuin Joroisilla) tai juoksusta (n.3 min hitaampi kuin Joroisilla) vaan UINNISTA (n 15 min nopeampi kuin Joroisilla). Etana haluaa kiittää etenkin itseään. Kiitos. Vähän mä olen hyvä!

************************************************************************


It was wednesday when slugs took direction - west, towards Norway... Okay, let's cut it short. We took a ferry to Stockholm and then drove first across Sweden and then Across Norway and ended up in Haugesund. It was friday then. Saturday we went to register to the race (10 am in place x) and after that to the race briefing (10:15 am in place y, we had to rush). Briefing was useful and after that we decided to spend some money in the expo...
 
Saturday we spent in preparation, bikes had to be taken to the transition zone (in a game field - nice), transition bags to the racks and checking them about a zillion times, bike in one piece (poor Elsa, she looked like a gingerbread amongst all the fancy bikes but stayed kindly at the rack). We decided to take a drive around the lake and a tiny swim. A very good idea. 

Morning of the race was a bit dark and grim and at the hotel breakfast, we wondered how much skinny people there wera and how much they ate!! I nearly felt like fitting in... At the start zone a surprise was waiting, we were not allowed to warm up at the lake before the start! How lucky that we swan there the day before!

Start horn made a noise and the bunch of us ladies splashed to the water. I stayed pretty well among the crowd until the first turn and was drifting and taking as much advantage as possible of the others. It was pleasant. After the first turn I was just swimminh like on any sunday swim but after the second turn men, that started 10min after us, swam over me. At least one wave of them. I lost rythm and direction completely and had to take a really good look on where the hell I was and where the hell I was going. Found my direction, cought on the rythm and took the third turn towards T1 when the second wave of men swam over me. Then I hit a lady myself, apologised and continued towardt the blue arch saying "swim". I ashored with a bunch of men (how nice) and took a glimpse on my watch. 45 min, not bad for me. The official time for my swim was a bit over 46 min, but I was not sure where the timing was.

Towards T1. Was strolling calmly with my wetsuit in the waist, trying to find where the sky and ground were. Found them and took a couple of jogging steps. At T1 I bumped into over-enthusiastic helper that started to stuck my swimming gear to the transition bag. I was a bit stupefied but I was a good girl and ran through the transition tent to the bikes. Elsa was waiting for me excited as always.


Biking began to a mild uphill and being neurotic about the tyres, I caused a dangerous situation when I hit the brakes right after mounting the bike and checked that there actually was air in the tyres. There was. Up and onwards. Bike course was supposed to be "nicely rolling" (oh right) and pleasant. Firts 20 km were really unpleasant when fast bikers were passing me, some of them pretty damn close and I was scared. Some of the hummingbikes (those than say "whom whom whom") caused an echo from the hills :D. Until 50 km I followed a lady who was biking easily, but hen I passed her. The whole damn course was uphilldownhilluphilldownhilluphilldownhilluphilldownhill- turnturnturnturntur. Elina the slug was way out of her comfort one. Scenery was really beautiful though and wound have been stunning with slithly brihter weather.

My back had started to hurt at biking and I was pretty much fed up with it at T2. Another over-enthusiastic helper was there and took my helmet, gloves and glasses before I had a chance to say "cat". Luckily I had and had time to change spare socks, since my socks were soaked after a wet 90k ride. Run started nicely and I was trying to reach for my glasses, that were in the transition bag. SHOOT! Occatinally sun was shining so brightly that my eyes hurt, but I kept on going like a granny in the snow. First lap at the run I bumped onto Jenni and exchanges greetings. She had dangerous moments at the bike, but now everything was fine. I asked where the bracelets (marks for each lap, different colour bracelets) were and she pointed the way she was coming from ;) First lap the agony was mild, second lap my intestines and respiratory organs were pretty sure that commander center had some moomins missing from the valley. Had had mild throat ache for a couple of weeks prior the race and, note here, it blew up into losing my voice and bad throat ache a day after the race.

Anyway, the second lap in run I was walking a lot since I had nasty nausea and gels made me feel sick. Was chatting with a norwegian woman for some time and when we started running again, I was left there like standing. Nevertheless, finished with about 10min improvement in total time comared to Joroinen last year. It was all due to SWIMMING (almost 15min improvement) not at all biking (~ 2min improvement) and running was slight disappointment (about 3 min slower). All and all, I wish to thank myself for a great race. Damn I'm good!!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Suhteellisuudentajun katoaminen / The loss of reason

Mä olen paska uimari!!!! Näin valitan melko usein ja asetettuna tiettyyn kontekstiin se pitääkin paikkansa. Kyllä tässä komeilee seuran jumbokuningatar. Mutta mutta, aivan kun suhteuttaa muuhun väestöön niin... Toinen totuus piilee siitä, kuinka moni on ylipäänsä vetänyt 1900m uintia, 90km pyörällä ja 21,1km juosten (tai ainakin jalkaisin) putkeen? Moniko on uinut 3km putkeen? Moniko on parantanut uintiaikaa 1500 metrillä 7 min? Minä. Voin toki lähteä Haugesundiin pitäen itseäni ihan paskana, tai oman itseni voittajana. Kyllä, en meinaa haksahtaa siihen lankaan, että häviän muille triathleeteille, vaan teen kuitenkin jotakin, jota -huolimatta harrastuksen suosion kasvusta- on melko harvinaista. Varsinkin mun painoindeksillä! Näillä mennään, tänään lähtee paatti. Etanat ajavat Ruotsin kautta Norjaan osallistuakseen tonne: Norskiteris Seuraa numeroa 0204...


************************************************************

I'm a shitty swimmer!!!! You can hear me saying this a lot and put to certain context, it is correct. Here is the queen of last places in my club. But quite frankly, put to a larger scale... Another truth is that how many have done 1900m swim, 90km bike and 21,1 km run in a row? Who has swam 3km in a row? Who has improved their swimming time in 1500m for 7 min? Me. For sure I can go to Haugesund feeling like shit and failure, or the winner of myself. I'm not going fall for that trap of being shittier than other triathletes but to do something -despite the rise in popularity of this hobby- pretty rare. Specially with my BMI!! Here's what we got, ferry for Stockholm leaves today, slugs are driving via Sweden to Norway for this little folk party Slugparty. Follow the number 0204...

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Etanan paluu / The return of the slug

video
Terkkuja jostakin. Tässä välissä olen juossut maratonin, asentanut uuden keittiön ja sitä ja tätä ja nyt palajan, hitaampana ja läskimpänä kuin koskaan! Tähän plokiin liittyy hetkeksi aikaa Jenni (nimeä ei muutettu). Moi Jenni
J: moi
E: Miten menee?
J: hitaasti
E:Miksi?
J:sain ripulioksennuspaniikin Haugesundin Ironman 70.3-kisoista
E:Ai niin, minäkin olen menossa sinne. Kenen hullun idea sekin oikein oli?
J:Minun

Tällä sekopääareenalla voitte seurata terisetanoiden edesottamuksia Norskienkeikalta. Etanoiden perusperiaatteisiin kuuluu: EI treenata, jotta voimme olla ihailtavana kauemmin itse areenalla. Näytetään upeilta. Aina. Luonnonkauniina, niinkuin lehmä. Pysykää kanavalla...

***************************************************************************

Greetings from somewhere! Meanwhile I've ran a marathon, installed a new kitchen and this and that. Now I'm back, slower and fatter than EVER! For a moment, Jenni (name not changed) will join this blog
E: Hello Jenni
J: Hello
E: How's it going?
J: slow
E: why?
J:I got diarrheavomitpanic about Haugesund Ironman 70.3 race
E: Ah, right. I'm going there too. Whose mad idea was that?
J:Mine

In this madhouse you can follow ironslugs' adventures from Norway. The slug principles include: No training, leaves more time for the race itself and to look gorgeous for longer. Stay good looking. Always. Well, for us it's kinda easy, natural beauty, you know, lika cows have... Stay tuned.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Roppa antaa ja roppa ottaa / Body gives and takes

Tammikuu meni pienesä flunssanpoikasessa, en ollut oikein sairas mutten oikeastaan tervekään. Tein työkeikkaa pohjanmaalle, treeni kulki välillä ja sitten taas ei. Takkuista menoa, kunnes. Pari päivää treenasin oiken napakasti, maanantaina tuli hyvä juooksutreeni kauniissa säässä ja mieli korkealla, tiistaina 2h kuntopyörällä ja keskiviikkona nousi 40 asteen kuume. Voi lutuna. Siinäpä ei auttanu kun tutista täydessä varustuksessa, pipo päässä, hanskat kädessä,sormet tunnottomina. Sen olisin vielä kestänyt, mutta en sitä päänsärkyä, joka olis parhaiten lähtenyt giljotiinilla. Eikun itselääkintää ja seuraavat 4-5 päivää verioksennus ja -ripuli.

 Menin lääkäriin, remittoi sairaalaan, jossa aloin diapamin ja tramadolin jälkeen viihtyä. Hoitivat migreeninä kuukauden kestäneiden päänsärkyjen jälkeen. Ei tämmöistä kuitenkaan siellä pidetä, paiskasivat yötä vasten kotiin ja hyvä niin, jollakin (ehkä minulla) olisi kuitenkin ollu MRSA (kas kun eivät kysyneet työskentelenkö sikojen parissa, ei näille tullut mieleen).

 Toista viikkoa siitä nyt on, pääni on muuttunut biomassalaitokseksi ja kroppa on kaikkea muuta kun jäntevä triathlonistin keho. Näköjään roppa ottaa aikansa parantua, sillävälin eiku niistämisiin! NIISK!!

******************************************'

January went in a tiny cold, I wasn't really well nor ill. I was doing work gigs to Ostrobothnia, other times traininw went well, then it didn't. Stiff gait, I'd say until... A couple of dayswent well, monday I had a good run, tuesday 2hrs on an indoor bike and wednesday 40C fever, and shivering under plenty of blankets. How sweet. That I could have handled, but not the headache to which guillotine would have helped. So, this was followed by bloody vomit and -diarrhea for the next 4-5 days.

To see a doc then, she put me to a hospital, that started to be confy after tramadol and diazepam. They treated the whole thing as a migraine (nobody did ask if I worked with pigs, so much for taking cover from MRSA). They threw me out to the night anyway.

Second week with the major kick now, my head is turning into a miomass factory and body wants to go to sleep, not run. I feel everything else than a triathlete now, blagh. Catch you later sneezing!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Viikinkietanat / The viking slugs

Otan tässä nyt oikeuden omiin tahmaisiin tassuihini kertoilla vähän aikeista. Ja myös muiden aikeista. Kuten lienen jo maininnut, on yksi suunnitelma vuodelle 2014 tämä:

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/haugesund.aspx#axzz2qIdwdoSA

En kuitenkaan ole menossa sinne yksin, vaan kaverin kanssa. Hän keksi tiimillemme nimen viikinkietanat. Emme ole pelastamassa Itämerta, ilmakehää, kehitysmaita, Suomea, Greenpeacea tai muutakaan, vaan lähinnä oman perseemme suosta, johon sen laitoimme. Jatkossa ehkä seuraa päivityksiä ym. multimediaspektaakkeleita myös viikinkietanoilta. Pysykää kanavalla. Toistaiseksi toinen yksii ja toinen ontuu.


******************************************************************

I'm taking right to my own sticky paws to tell you about 2014 plans. And someone else's plans too. As I probably have mentioned, I've messed around with this:

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/haugesund.aspx#axzz2qIdwdoSA

and if you look closely to the paricipant list, you see someone from finland in F30-34. But I'm not going alone but with a friend instead. She got the idea of the name for our team, viking slugs. Our mission is not to save the Baltic sea, atmosphere, Africa, Greenpeace, Finland, economic depression but our own fat bums from the mess it's in. There shall be mind-blowing multimediaspetacle-updates from viking slugs. Stay tuned. So far so good, the other one is coughing and the other one is limbing

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 tilinpäätös / What have I done 2013

Nähtävästi näihin pitää laittaa vuoden urheilut niinku summana. Tässä tulee kotletin vuosi 2013 paketissa:

Juoksu: Kyllä, jos sitä voi juoksuksi kutsua
Pyöräily: Luulisin, että pyöräilin
Uinti: Melko varma, voi muuttua hovissa
Lisäksi taisin käydä hiihtämässä.

Ei mulla muuta

********************************************************

Apparently these blogs require summing of the previous year's athletic performances, here comes:

Running: yes, if you can call it running
Cycling: I think so
Swimming: Pretty sure, can change in higher court
Plus I think I went skiing

That's about it