Lauantai kuluikin sitten valmistautumisen merkeissä, pyörät piti viedä vaihtoalueelle (urheilukentällä, kiva, pidin siitä), vaihtopussukat naulakoihin ja sitten tietty piti tarkastaa n. ziljoona kertaa, että kaikki on mukana, pyörä yhtenä kappaleena jne. Kaikki vaikutti olevan ok. Elsa rukka näytti kyllä vähän piparkakkumuotilta superpyörien joukossa, mutta jäi kiltisti odottamaan telineelle. Päätimme vielä kiertää autolla järven ja käydä uimassa. Hyvä idea.
Kisa-aamu ei tuntunut valkenevan ollenkaan. Hotellin aamiaisella ihmettelimme sitä, kuinka paljon hotellivieraana on hoikkia ja urheilullisia ihmisiä ja kuinka paljon he syövät. Heh, melkein koin kuuluvani joukkoon. Kisapaikalla odotti yllätys: järveen ei päässytkään verryttelemään ennen starttia! Onneksi kävimme edellisenä päivänä!!
Startti tapahtui ja akkalauma molskahti järveen. Pysyin melkein ilmaiseksi joukon mukana melko pitkään, otin peesiä niin paljon kuin sitä tuli ja koko homma meni ekaan kurviin ihan rattoisasti, kurvin jälkeen rallattelin kuin millä tahansa sunnuntaiuinnilla. Toisen kurvin jälkeen jälkeemme lähteneiden miesten eka aalto ui ylitseni. Eksyin pahasti kurssista ja rytmistä ja räpiköin jonkin aikaa ihmetellen ttä missä HIIVATISSA se seuraava kurvi oikein on. Suunta löytyi, pääsin toisen kurvin ja toinen lauma ukkoja ui ylitseni. Ennen rannalle huuhtoutumista törmäsin naiskisailijaan ja uin hänen ylitseen. Rantauduin mieslauman mukana ja rampilla kurkkasin kellooni, 45min, ei paha (minulle) Virallinen uintiaika oli vähän yli 46 min, mutta en osaa sanoa missä ajanotto sijaitsi.
Ei ku T ykköseen. Taapersin rauhassa vedestä ja annoin pään selvittää missä se maa ja taivas nyt oikein olivatkaan. Kun ne löytyivät, otin pari juoksuaskelta. T ykkösessä törmäsin välittömästi yli-innokkaaseen helpperiin, joka alkoi tunkea uintikamojani vaihtopussiin. Olin aika hölmistynyt, mutta juoksin vielä kiltisti vaihtoteltan läpi ja pyörälle. Elsa odotteli jo ihan intopinkeenä.
Pyöräily alkoi loivaan ylämäkeen ja neuroottisena takarenkaasta jarrutin vielä ja tarkastin että SIINÄ ON ILMAA. Taisin aiheuttaa kohtalaisen vaaratilanteen, mutta oli siinä ilmaa. Eteenpäin mars. Pyöräreitin piti olla "tasainen" (aijaa) ja mukava. Koin epämiellyttäviä hetkiä ainakin ekat 20 km kun ukkeleita sujahteli ohi ihan yhtenään. Osa kyllä melkein kiilasi etupyöräni. Hitto! Osa huminaveikoista ( siis ne, joiden pyörästä kuuluu whum whum whum kun ne kiitävät ohi) aiheuttivat huvittavan kaium kukkuloiden seinämistä :D. 50 kilsaan asti seurailin naista, joka pyöräili ihan rauhallisesti, sitten sujahdin ohi. Koko matkan oli ylämäkialamäkiylämäkialamäkiylämäkialamäki-mutkamutkamutkamutka. Elina-etana oli kyllä kaukana mukavuusalueelta. Maisemat olivat kyllä kauniita, muuta ei voi sanoa, mutta kirkkaalla ilmalla olisi varmasti ollut vielä upeampaa.
Selkään oli alkanut sattua pyöräilyssä ja olin jo aika kypsä koko touhuun, eikä T2 tullut yhtään liian aikaisin. Intopinkee helpperi iski jälleen iholle ja kun laskin kypärän, hanskat ja lasit penkille, ne sujahtivat jo vaihtopussiin. Hyvä että sain rauhassa vaihtaa sukat (onneksi oli vaihtosukat, ajossa sukat olivat kastuneet ihan litimäriksi) ja eiku menox. Ilma alkoi kirkastua ja haparoin aurinkolipan päältä laseja. Ne olivat jo sujahtaneet vaihtokassiin!! Ärh! Välillä otti silmiin oikein kunnolla, mutta lyllersin eteenpäin. Ekalla juoksukierroksella törmäsin Jenniin ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset, Jennilla oli ollut ikäviä tilanteita pyöräilyssä ja hän oli tyytyväinen että minä olin elossa. Mikäs pahan tappais, lähdin hakemaan ekaa kieerosrannerengasta. Eka kierros meni lievissä tuskissa, toisella kierroksella ruuansulatus- ja hengityselimistö olivat vahvasti sitä mieltiä, että komentokeskuksella ei ole ihan kaikki muumit laaksossa ja geelit alkoivat oksettaa ja aloin yskiä. Pientä kurkkukipuilua oli ollut jo pari viikkoa (huomautuksena tähän, päivä kisan jälkeen olinkin jo ihan käheä). Karvaisesti harmitti, kun jäin suustani kiinni norjalaisnaisen kanssa, jolla oli myös vatsaongelmia ja hän käveli. Lopulta hän pyyhkäisi juoksemaan kuin tuulispää ja Elli-etana jäi kun nalli kalliolle. Kyllä siinä sai laitaa vähän tahdonvoimaa peliin, mutta maaliin tulin! 10 min edelisvuoden Joroisten kisasta nopeammassa ajassa. Ja ei, kyse ei ollut hyvästä pyöräilystä (n. 2 min nopeampi kuin Joroisilla) tai juoksusta (n.3 min hitaampi kuin Joroisilla) vaan UINNISTA (n 15 min nopeampi kuin Joroisilla). Etana haluaa kiittää etenkin itseään. Kiitos. Vähän mä olen hyvä!
************************************************************************
It was wednesday when slugs took direction - west, towards Norway... Okay, let's cut it short. We took a ferry to Stockholm and then drove first across Sweden and then Across Norway and ended up in Haugesund. It was friday then. Saturday we went to register to the race (10 am in place x) and after that to the race briefing (10:15 am in place y, we had to rush). Briefing was useful and after that we decided to spend some money in the expo...
Saturday we spent in preparation, bikes had to be taken to the transition zone (in a game field - nice), transition bags to the racks and checking them about a zillion times, bike in one piece (poor Elsa, she looked like a gingerbread amongst all the fancy bikes but stayed kindly at the rack). We decided to take a drive around the lake and a tiny swim. A very good idea.
Morning of the race was a bit dark and grim and at the hotel breakfast, we wondered how much skinny people there wera and how much they ate!! I nearly felt like fitting in... At the start zone a surprise was waiting, we were not allowed to warm up at the lake before the start! How lucky that we swan there the day before!
Start horn made a noise and the bunch of us ladies splashed to the water. I stayed pretty well among the crowd until the first turn and was drifting and taking as much advantage as possible of the others. It was pleasant. After the first turn I was just swimminh like on any sunday swim but after the second turn men, that started 10min after us, swam over me. At least one wave of them. I lost rythm and direction completely and had to take a really good look on where the hell I was and where the hell I was going. Found my direction, cought on the rythm and took the third turn towards T1 when the second wave of men swam over me. Then I hit a lady myself, apologised and continued towardt the blue arch saying "swim". I ashored with a bunch of men (how nice) and took a glimpse on my watch. 45 min, not bad for me. The official time for my swim was a bit over 46 min, but I was not sure where the timing was.
Towards T1. Was strolling calmly with my wetsuit in the waist, trying to find where the sky and ground were. Found them and took a couple of jogging steps. At T1 I bumped into over-enthusiastic helper that started to stuck my swimming gear to the transition bag. I was a bit stupefied but I was a good girl and ran through the transition tent to the bikes. Elsa was waiting for me excited as always.
Biking began to a mild uphill and being neurotic about the tyres, I caused a dangerous situation when I hit the brakes right after mounting the bike and checked that there actually was air in the tyres. There was. Up and onwards. Bike course was supposed to be "nicely rolling" (oh right) and pleasant. Firts 20 km were really unpleasant when fast bikers were passing me, some of them pretty damn close and I was scared. Some of the hummingbikes (those than say "whom whom whom") caused an echo from the hills :D. Until 50 km I followed a lady who was biking easily, but hen I passed her. The whole damn course was uphilldownhilluphilldownhilluphilldownhilluphilldownhill- turnturnturnturntur. Elina the slug was way out of her comfort one. Scenery was really beautiful though and wound have been stunning with slithly brihter weather.
My back had started to hurt at biking and I was pretty much fed up with it at T2. Another over-enthusiastic helper was there and took my helmet, gloves and glasses before I had a chance to say "cat". Luckily I had and had time to change spare socks, since my socks were soaked after a wet 90k ride. Run started nicely and I was trying to reach for my glasses, that were in the transition bag. SHOOT! Occatinally sun was shining so brightly that my eyes hurt, but I kept on going like a granny in the snow. First lap at the run I bumped onto Jenni and exchanges greetings. She had dangerous moments at the bike, but now everything was fine. I asked where the bracelets (marks for each lap, different colour bracelets) were and she pointed the way she was coming from ;) First lap the agony was mild, second lap my intestines and respiratory organs were pretty sure that commander center had some moomins missing from the valley. Had had mild throat ache for a couple of weeks prior the race and, note here, it blew up into losing my voice and bad throat ache a day after the race.
Anyway, the second lap in run I was walking a lot since I had nasty nausea and gels made me feel sick. Was chatting with a norwegian woman for some time and when we started running again, I was left there like standing. Nevertheless, finished with about 10min improvement in total time comared to Joroinen last year. It was all due to SWIMMING (almost 15min improvement) not at all biking (~ 2min improvement) and running was slight disappointment (about 3 min slower). All and all, I wish to thank myself for a great race. Damn I'm good!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti